Sorruin sitten, heti ekana päivänä :( Eli kävin siis tänään eräässä kauppakeskuksessa suht lähellä meitä (taino, parin bussin matkan päässä meistä sijaitseva) tarkoituksenani käydä vain eräässä koruliikkeessä katselemassa ja mahdollisesti ostamassa itselleni riipus. Tähän asti suunnitelma sujui hyvin, päädyin ostamaan todella suloisen hopeisen kilpikonnakorun (riipus ja ketju), mikä on parhaillaankin kaulassani ja sai nimenkin heti :D Miehen perheellä on kilpikonna, tästä syystä päädyinkin alun perin tähän. Kyseinen konna oli meillä hoidossa kolme viikkoa miehen vanhempien ollessa lomamatkalla ja totuin aina kotiin tullessa huutelemaan vahtikonnaa ;) Rakastuin siihen petoon entistä enemmän ja haluaisin itsellekin kilpparin :) Mutta sen on sitten oltava uros, koska en jaksaisi naarasta, joka kököttää nurkassa liikkumattomana. Tai sitten otan liikaa mallia miehen perheen konnasta, joka on välillä aika aggressiivinen, tykkää mm. jahdata mustia/tummia sukkia ja housujen lahkeita ja purra niitä, tekee muuten kipeetä, myös sormessa! :D Että haluaisin lemmikin, mieluiten koiran, mutta tähän asuntoon ei sellaista saa ottaa :( Mutta nyt eksyn aiheesta, pahoitelen. Korun oston jälkeen jalat suuntasivat (meneekö läpi, jos väitän sen tapahtuneen aivan itsestään?) ruokakauppaan ja siellä minnekäs muualle kuin karkkiosastolle... Mukaan tarttui aivan liikaa karkkia, jääköön määrä mainitsematta. Mutta minulla tämä on oikeasti ongelma, siitä voi jo päätellä jotain... Ostin myös teekkareiden myymän vappujulkaisun Julkun iskälle ja äitille, tiesin että se on erittäin onnistunut ostos, sillä he tykkäävät siitä, parina edellisenäkin vuonna olen sen heille ostanut (tai milloin se on Julkku ja milloin se toinen julkaisu). Onnistuin sentäs välttämään kiusaukset syödä ulkona vaikka olikin jos jonkinlaista houkutinta, en myöskään poikennut vaatekauppoihin vaikka nekin kuiskivat nimeäni ja yrittivät houkutella pahoille teille (eli sovituskoppiin kasa vaatteita mukanani, joista osa olisi saattanut pahimmassa (tai parhaassa) tapauksessa päätyä kassan kautta minun omistukseeni). Kirjakaupassa kävin kiertelemässä, mutta hillitsin sielläkin itseni ja tyydyin ostamaan vain pehmiksen. Mutta se olikin sitten namia ;) Kuullostaa hurjalta, kun kirjoitin noin shoppailusta, mutta olen sitä ihmistyyppiä, jolla ei raha kovin kauaa pysy tilillä, kunhan on loppukuu ja uusi palkkapäivä tulossa kohta. Liian helppo ostella ja todeta sitten parin viikon päästä kotona, ettei oikeastaan tarvitsisi tätä, tätä tai tätäkään ja mitäköhän ajattelin ostaessani tämänkin. Näin ei onneksi ole tapahtunut kovin usein, on sitä maalaisjärkeä vielä jonkin verran jäljellä ;) Osaan sekä kuluttaa, että säästää rahaa, balanssi säilyy noin suunnilleen :)

Karkkeihin palatakseni, en syönyt yhtään kotimatkalla vaan tunnustin ostokseni miehelle ja samalla pyysin, että hän lukitsee ne ainoaan lukolliseen kaappiin, mikä täältä löytyy ja pistää avaimen taas piiloon. Näin en pääse syömään niitä :) Todettu toimivaksi, tosin kauppaan on liian helppo poiketa kotimatkalla... Ja lauantain sallin itselleni karkkipäiväksi karkkilakosta huolimatta, muuten homma räjähtää jossain vaiheessa päin pläsiä ja sikailen pahasti. Näin on ainakin jotain toivoa saada homma onnistumaan ;) Mies on tässä(kin) asiassa ihana ja ymmärtää minua ja seisoo ottamassa vastaan kun itsehillintäni pettää <3

Se 100 kirjaa, jotka olisi hyvä lukea eläessään, muuttui hieman. Etsin kuukkelia apuna käyttäen monta sivua, joissa oli kirjoja listattu ja kopioin ne kaikki wordiin. Nyt pitäisi karsia kaikki samat kirjat pois ja yhdistää listat. Sen jälkeen vielä laskea tulos ja järkyttyä paljoudesta :D Onneksi rakastan lukemista... ;) Ja kuka tietää, millaisia helmiä siellä mukana on! Kerron kyllä lopullisen luettavien kirjojen lukumäärän ja sitten sitä mukaa mielipidettä, kunhan saan niitä kahlattua läpi :) Ensin tosin pitää lukea 20 parhaillaan lainassa olevaa kirjaa pois alta. Minäkö muka lukutoukka ja kirjafriikki? Enhän toki ;) Tai niitä lukemattomia taitaa olla 18, kaksi luettuna, jiihaa ;)

Opiskelun suhteen meinasi käydä sikäli köpelösti, että olin taas normaali minäni ja muuttelin mieltäni. Mutta tämänhetkinen päätös on, että käyn hierojakoulun, siinä samalla jatkan töitä tuolla nykyisessä työssäni, mikäli vain Luoja suo ja pomon suunnitelma onnistuu (nyt kaikki sormet ja varpaat hyvissä ajoin etukäteen pystyyn, että se toteutuu! Saan tosin tietää vasta lähempänä syksyä tästä, mutta onneksi lähihoitajalta eivät työt lopu kesken ja eiköhän kaupan kassallekin pääse tarpeen vaatiessa :)). Sen jälkeen sitten katsotaan, mikä kiinnostaa :)

Mutta nyt voisi katsella sen luettavien kirjojen listan kuntoon.